Poljen Rantakatua.
Täysikuu loistaa edessäni,
mutta en saata sitä saavuttaa.
Yön viileä tuuli hyväilee
pehmeästi käsivarsiani.
Niin kuin sinäkin äsken.
Kuitenkin, tiemme erosivat.
Minä poljen halki öisen kaupungin kotiini.
Sinä jäit terassille jälkeeni katsomaan.
En tahtoisi erota näin.
Rakkaani, kätken kyyneleeni sinulta.
Yö ottaa minut syleilyynsä.

~Anttu, 10.8.06~